Pakkauslista 1.

Tein ensimmäisen version pakkauslistasta. Siinä on mm. seuraavanlaisia asioita:

bikinit pyyhe aurinkorasva aurinkolasit hattu romper+froteemekko passi rahat+kortit matkaliput ipod+laturi känny+laturi pelikortit kynä+paperia flipflopit kävelysandaalit goretex-kengät sandaalit hamekengät alusvaatteet fleece farkut shortseja hame toppeja t-paitoja neuleita pitkät kangashousut takki matkaoppaat kirja meikit rasvat peili lääkkeet pyykinpesuaine huivi kerrastopaita narua kynsisakset+viila sebamed shampoo+hoitoaineet aurinkosuoja+muotovaahto tukalle pyykkipoikia kalenteri kamera+laturi+muistikortit kiikarit kampa pinnejä+ponnareita rokotustodistus pikkupyyhe hammasharja+tahna+lanka huulirasva hyttysmyrkky leatherman/hedelmäveitsi makuupussi+tyynyliina taskulamppu niskatyyny deodorantti


Töissä on ollut hieman tylsää :)

Tuuli

Kuume yltyy...

Tosiaankin joulu tuli ja meni ihan saman tien. Ensi vuonna sitten uudestaan, mutta nyt on edessä jällen rauhatonta odottamista. Ja ei, en todellakaan puhu uuden vuoden juhlinnasta. Ne pirskeet menee töissä rahaa kerätessä elämämme huippuhetkeä, eli matkaa varten. Tänään ja tällä hetkellä tosiaankin on, kuten Tuuli totesikin, 29 päivää, 15 tuntia ja siinä 56 minuuttia huikean seikkailumme alkuun. kuumemittari paukkuu jo siis pahasti punaisen puolella.

Keskustelin matkasta jouluna perhepiirissä ja kävi ilmi, että erityisesti perheen naispuoliset jäsenet pelkäävät puolestamme jo nyt. Pelko on äitini ja sisareni kohdalla saavuttanut jo melkoisen tason... En usko, että tämän blogimme lukeminen on ainakaan rauhoittanut rakkaita sukulaisiamme ja ystäviämme. Kysykää vaikka Liisan äidiltä, joka uskoo meidän myyvän Lisbetin eteläamerikkalaiselle lääkefirmalle koekaniiniksi...

Tietty pikku jännitys kuuluu tietysti asiaan, mutta pelolle ei seikkailijamatkailijoiden elämässä ole sijaa. Käytänkin nyt tämän tilaisuuden vakuutellakseni kaikkia tuttuja (ja myös itseäni) siitä, että olemme loppujen lopuksi ja ihan aikuisten oikeasti järkeviä ja vastuullisia ihmisiä, jotka osaavat kyllä pitää huolen itsestään ja myös muista tarpeen vaatiessa. Näin lojaalin possen kiemuroista ei niin vain luikahdeta omille teille yksin maita ja mantuja harhailemaan. Lupaamme olla järkeviä, fiksuja ja filmaattisia! No niin Äiti. Oletko nyt vakuuttunut, että emme palaa kotiin sinkkiarkuissa? Minä olen.

Loppuun vielä siteeraan modernin seikkailuelämän pioneereja, noita Madventuresin ADHD-kaksosia Rikua ja Tunnaa (ylivertaiselta seikkailijakuninkaalta ja idoliltani Marco Pololta ei nyt osunut sitaattia silmiini mistään...)

"Ryhmässä on mukavaa ja turvallista olla, ja yhteisö luo tuttuuden tunnetta tuntemattomassa."

Herroilla on myös todettavaa ryhmämatkustamisen haasteista, mutta se jätettäköön toiseen kertaan. Eiköhän ne myös tule meille tutuiksi. Noudatan kerrankin erään ystäväni neuvoa: Laura älä aina negaa! No en. Kyllä se siitä.

Laura

PS: Joululahjaksi rakkaalta serkultani saamassani Kansainvälisen seikkailijan oppaassa on muuten sanastoa reissuromanssiin viidellä eri kielellä!
Tässä esimerkki espanjaksi: Disculpa, crees en amores de una noche? Kyllä ne osaa...

Moikka taas!

Joulu tuli ja kohta taas meni. Kotiinpaluun ankeutta ja edessä olevien työpäivien aiheuttamaa ahdistusta helpottaakseni kävin katsomassa, millainen sää Buenos Airesissa on nyt. En tiennyt aiheesta etukäteen kuin sen, että kesä siellä pitäisi olla. Mutta katsokaa tästä: lämmintä piisaa :D

Eipä mulla nyt muuta, kiiruhdan Ernon vanhemmille viettämään jouluista laatuaikaa. Palataan kuitenkin pian, sillä matka lähestyy huimaa vauhtia. 4 viikkoa ja 2 päivää, luulisin.

Tuuli

Visa Actually! - I'll take you down... to Cuba!

Hola mates! Sí gracias!

Merkittäköön historiaaan, että Laura ja Liisa (parhaat tyypit koskaan...) olivat kerrankin ajoissa. Kuuban viisumeja on anottu ja ne mitä luultavimmin myös myönnetään piakkoin. Lähetystö oli kohtuullisen helppo löytää. Seurasimme vain Fredrikinkadulla bongaamaamme rastatukkaista herrasmiestä (satunnainen huumeveikko), joka johdattikin meidät suoraan puljun ovelle. Paikan päällä meitä odotti pikkuinen keski-ikäinen herra, hän oli mitä suloisin. Ei edes pilkannut Liisaa, vaikka ko. neitokainen olikin täyttänyt perheviisumihakemuksen normaalin turistiviisumin asemesta. Ehkä Liisa ei olekaan paljastanut meille matkatovereilleen ihan kaikkea. Siellä se Paco jo odottelee kolmen au-mukulansa kanssa... Kovin on vaaleita ne lapset...

No. Myönnettäköön, että tämä on vain LAuraqn unelmissaq (pullo punkkua juotu. Ei huomaa).

Joka tapauksessa arvokkaat paperit on lunastettavissa huomenissa ja matka on taas yhden askeleen lähempänä toteutumistaan.

Historiankirjoihin voinee merkitä myös toisen rastin. Olemme molemmat hoitaneet rokotusasiat kuntoon! Laurakin sai rokotukset kaikkia mahdollisia sukupuolitauteja vastaan eli nyt ei meidän muiden tarvitse kantaa huolta hänestä. (Toim. huom. Liisa on humalassa). Lavantauti ei iske eikä malaria. Liisan pelkäämä Dengue-kuume sen sijaan on ainaisena uhkana, kuin myös klassinen pöhö-tila ja maksakatarri. Ehkä jätämme Liisan joku yö ulos, kokeillaksemme kuinka tauti oikein vaikuttaa vaaleisiin, itikoiden rakastamiin pohjoisen asukkeihin. Pöhön ja maksaoireiden merkit olemme jo oppineet havaitsemaan. Tärinän yltyessä niin pahaksi, ettei pysty enää ruokkimaan itseään haarukalla, on syytä huolestua. Matkalla odotettavissa siis huomattavaa laihtumista. Sitä odotellessa!

Matkaan aikaa 35 päivää!

Terveisin Miss Donitsit 2003.

Liisan lista

Helou mates,

oli tuossa muutama päivä sitten puhetta pakkaamisesta matkakumppanieni kanssa. Olisi järkevää miettiä jo nyt ajoissa, mitä tahtoo matkalle mukaan, koska jos tekee niinkuin minä yleensä teen, eli jättää pakkaamisen viimeiselle päivälle, käy helposti niin, että puolet tarpeellisista tavaroista (kuten reseptilääkkeet ja bikinit) ovat vielä hankkimatta.

Mutta. Sensijaan että kirjaisin muistettavien asioiden listan, päätin tehdä kaksi listaa: toisen listan niistä tavaroista, mitkä unohtuvat helposti, ja toisen niistä, mitkä saisivatkin unohtua.

Nämä aina unohdan:

- Hammasharja. Jostain syystä se aina jää.

- Hiusnauhoja. Ja hiuspinnejä. Ei niitä täällä tarvitse, mutta rannalla on ikävää, kun hiukset menee ihan aurinkorasvaan ja suolaan ja hikeen ja kastuu ja liimaantuu naamalle vitsi se on ihanaa oikeastaan.

- Allergialääkkeet. Näkisittepä mitä hyttyset tekee mulle. Se on pelottavaa. Olen muuten aivan varma, että saan tällä matkalla denguekuumeen. Muut ei usko että saan, mutta sanokaa mun sanoneen. Denguekuume, here I come.

- Pullonavaaja. Sitä tarttee aina.

- Laturi. Yleensä se on kameran laturi, mutta voi olla myös puhelimen tai iPodin tai minkä vain. Aina on joku laturi kotona.

- Kamera. Unohdin sen kerran jopa niin, että olin pakannut sen jo ja tarkistin vielä kerran onko se varmasti laukussani. Tarkistusta tehdessäni otin sen laukusta pois ja unohdin sen siihen pöydälle. Hieman vitutti.

- Sukkahousut/rintsikat/pikkuhousut. Ei sitä kaikkea voi muistaa. Sukkahousut voinen tosin jättää huoletta pois.

Nämä voisin unohtaa:

- Pitkät housut. Kyllä, matkakohteessamme on hyttysiä, ja kyllä, saan niiden puremista kamalia paukamia, mutta en silti tahdo käyttää illalla pitkiä housuja. (Ja kyllä, minulla on sellaiset.)

- Nykyaikainen versio vyölaukusta, jonka sain joskus äidiltäni. Se on sellainen hyvin pieni ja litteä, johon mahtuu juuri ja juuri passi ja vähäsen rahaa. Sitä on tarkoitus pitää huomaamattomasti vaatteiden alla. Mutta. Ajatus epämääräisestä vyölaukusta alushousuissani ei ole kovin miellyttävä. Kyllä se visa sinne menee ilman pussiakin.

- Tuulitakki. Ei siellä vaan tartte takkia. Juuei.

- Neljäs kopio passin etusivusta. Viime matkalle otin varmaan seitsemän kopiota tärkeistä dokumenteistani ja niitä kopioita tupsahteli esiin vielä viime kuussa.

- Matkasilitysrauta.

- Rumat mutta käytännölliset vaatteet. Ei niitä kuitenkaan koskaan tahdo laittaa päällensä ja lopulta päätyy käyttämään seitsemän viikkoa sitä yhtä kivaa paitaa.

-Twister. Ei sitä viimeksikään pelattu kuin kerran.

Njaa. Nyt ei tule muuta mieleen. Mutta hittolainen, jos mulla olisi oma kantaja, nin ottaisin kaikkea hauskaa mukaan. Kuten puumaja-kasinon ja riippumaton. Oi.

Liisa

Luottolaitoksen toimihenkilö!

Huh huh.

Olemme eläneet todella jännittäviä aikoja. Tai minä olen elänyt, ja siitä johtuen myös matkaseurassani on ollut havaittavissa hienoisia hermostumisen merkkejä.

Olin nimittäin työpaikkahaastattelussa, tai oikeammin kahdessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta vajaan vuorokauden ajan olin aivan varma, että joudun valitsemaan uuden ihanan työpaikan ja toisaalta matkan välillä. Haastattelijat eivät olleet suoranaisesti haltioissaan siitä, että lähtisin seitsemäksi viikoksi ulkomaille oltuani töissä ensin noin kuukauden. Onneksi olin haastattelussa niin pätevä ja ihana, että sain työn ja työnantaja päästää minut lähtemään. Laura taisi saada rytmihäiriöitä, mutta muuten lopputulos oli mainio.

Nyt vasta tuntuu siltä, että lähtö on todellinen. Tähän asti en ole oikein uskaltanut innostua matkasta (ainakin omalla innostusasteikollani olen liikkunut alarajan tuntumassa), mutta nyt voin tehdä sen ihan luvan kanssa.

Jee!

Tuuli