Ja matka jatkuu

Ciao!

Viimeinen päivä Buenos Airesissa. Sen kohokohtina mainittakoon huumaava auringonpaiste, surkeat ruuat ja toinen toistaan komeammat miesten vaateliikkeiden myyjät. Lauran gaydar ei värähtänyt, joten annoimme Ernon tyytyväisenä sovitella kaikkia mahdollisia vaatteita. Ehdottelimme jopa lisää mahdollisia (ja mahdottomia) ostoksia. Mikäs meidän oli ollessa; istuskelimme nahkanojatuoleissa kun yybertrendikkäät jumalolennot kantoivat kylmiä juomia eteemme.

Onneksi Buenos Aires taisi olla reissun paras shoppailukohde. Muuten minä ainakin olisin vararikossa helmikuun puoleenväliin mennessä.

Buenos Aires on ollut mahtava paikka. Minä ainakin olen pitänyt, erityisesti siitä, kuinka monipuolinen kaupunki tämä vaikuttaa olevan. Erno on ollut ihan mehuissaan puista - niitä on täällä tosi paljon. Jokainen katu on pikkuinen puiden reunustama bulevardi. Parvekeistutukset voittavat Pariisinkin. Aika paljon kertoo sekin, että Liisa on nostanut Buenos Airesin toiseksi kahden suosikkikaupunkinsa joukkoon. Kuka muuten arvaa, mikä se toinen on? Voittajalle luvassa Liisan ystävyyttä. (Eli juopotteluseuraa...)

Klo 21.15 alkaa 13 tunnin matka luksusbussilla kohti Mendozaa. Bussin pitäisi olla niin hyvä, että Kovanenkin kalpenee Helsingissä. Liisa kuiskaa olan takaa odottavansa Mendozasta erityisesti pihvejä, jotka ovat kuulemma olleet täälläkin ihan hyviä, mutta pienenpuoleisia. Laura haluaa viiniä. Minä kaipaan lähinnä lisää auringonpaistetta. Emme tiedä mitä Erno haluaa, sillä Erno katosi.

T: Tuuli (ja Liisa ja Laura)

Ps. Tuolta se Erno tuleekin. Oli kuulemma ollut vain puhumassa puhelimessa.

Kaljaa terassilla

Hola!

Otsikko kertoo kaiken olennaisen. :)

Shoppailimme aamupäivän omalla asuinalueellamme Palermo Sohossa, mikä on tunnettu desing-liikkeistään ja söpöistä pikkuputiikeista. Nyt lepuutamme hostellin puutarhassa oluen parissa. Olut muuten tulee täällä kätevässä 970 kuutiosenttimetrin pullokoossa. Turha pihistellä.

Teimme mainioita ostoksia tänään. Tuuli osti hienoja korvakoruja kolme paria, Laura osti magneettikaulakorun ja minä ostin tuliaisen äidille. Se on tosin niin hieno, että saatan haluta pitää sen itse. :)

Juomme nämä oluet ja lähdemme jatkamaan ostoksia. Päivä on vasta alussa!

Liisa

Kuvakollaashi 1

Tämä on toinen blogipostauksemme tänään. Kohta ehkä luulette, ettemme ole Buenos Airesissa laisinkaan, vaan koodaamme Liisan asunnossa juoden laittikolaa ja syöden Pirkka-lohkoperunoita. Mutta emme ole ja meillä on siitä kuvia todisteena! Hah! In your face, losers!















Tässä kuvassa olemme Recolettan hautausmaalla. Se on Ernon mukaan maailman suurin hautausmaa. Ressukka eksyi siellä. (Valhetta. Vaikkakin mun suunnistustaidoilla hyvinkin todennäköistä [Ernon huom.]) Tässä toinen kuva:
















Ruokavalio on ollut yksipuolista, mutta ei suinkaan tylsää. Vatsa huutaa hallelujaa, kun pihvien koko vain kasvaa illasta ja ravintolasta toiseen. Kuva (ja Liisan ilme) puhukoon puolestaan...




















Erno tutustui myös läheisesti paikalliseen luontoon. Ehkä jopa liian läheisesti omasta mielestään... (huom. ruskea läikkä olkapäässä.)
















Loppuun vielä pari tunnelmaotosta hostellilta ja la Bocasta.


































We´ll keep on posting...

Lime and Rum Crew

Kohtaamisia taksissa

Que!?!

Buenos Aires on valloitettu! ja olemme voittaneet paikan paikallisten sydamista for good! Erityisesti eras taksikuski on erinomaisen hyvissa valeissa Lauran kanssa, eli ensimmainen riita paikallisten kanssa on nyt koettu. Kuka olisi arvannut, etta herra on niin suojelevainen autoaan kohtaan. Ovi kun pamahti kuulemma A-I-V-A-N liian kovaa kiinni. Joten tein sen uudestaan.

Toinen taksikuski oli mahtava seuramies ja paasimme harjoittelemaan uskomattomia espanjantaitojamme hanen kanssaan. Kaytossa olivat mm. lauseet: "Estudiamo sciencias politicas en Helsinki." ja "Hay muchas arboles en Buenos Aires." ja "Hay mucha gente en aqui." ja "Si, esta en Frey Bentos." Eli keskustelimme kaikesta mahdollisesta lahtien kaupunkiarkkitehtuurista ja paatyen Uruguayn paperitehtaaseen. Si!

Paivan varsinaisena aktiviteettina ei kuitenkaan ollut vain taksissa istuminen ja niiden kuljettajien jututtaminen tai suututtaminen, vaan kaynti El Recolletan puistossa ja hautausmaalla. Taytyy todeta, etta paikallisilla rikkailla (kuolleilla) on jokseenkin prameampi maku kuin Hietsun asukkailla. Valtavia kammioita ja muistomerkkeja ja kalman haju leijui kaikkialla. Laura suunnitteli jo itselleen hautakammion, jonka katolle tulee kivesta tehty rintakuva, jonka juurella Daniel Craig osoittaa suosiotaan. Siita tulee Helsingin suurin nahtavyys.

Puistossa oli sunnuntain kunniaksi markkinat jossa myytiin erilaisia kasitoita ja muua kraasaa. Laura oli siis taivaassa. Han (Solo) ja Tuuli ostivat korvikset, Erno osti nahkaisen korttikotelon ja Liisa kaljaa. Illalla soimme taas mainiossa ravintolassa, joka oli erikoistunut argentiinalaiseen ruokaan. Soimme siis taas valtaisat pihvit. Erno tilasi annoksen grillattuja kasviksia ja oli koko ajan hinkumassa lihaa meidan lautasiltamme. Onneksi sita oli taas keskikokoisen afrikkalaiskylan kuukauden tarpeiksi.

Nyt olemme lahdossa kaupungille katselemaan nahtavyyksia ja ehka hieman shoppailemaan. Voikaa hyvin!

Laura (Lape) ja Liisa (Lippe)

Pari nopeaa kuvaa ja vielä nopeampi blogipostaus.

Terveisiä kaikille täältä Buenos Airesista. Aamupala odottaa, joten en ehdi kirjoittaa kuin muutaman sanan. Onneksi sain kuitenkin eilen napsittua jonkin verran valokuvia.















Estamos cansadas. Olemme väsyneitä. Kuvasta näkee hyvin, että olemme matkustaneet yli vuorokauden putkeen (Helsinki - Pariisi, viiden tunnin pysähdys, Pariisi - Buenos Aires (13.5h).




















Illalla maailma näytti jo paljon valoisammalta. Liisa luonnehti pihviänsä "tyypilliseksi mikkeliläis-perheen sunnuntaipaistiksi". Tämän aterian jälkeen veto oli kuitenkin täysin lopussa ja raahauduimme ansaituille yöunille.

- Erno

Buenos Aires!

Hola!

Ja terveiset Buenos Airesista. Saavuimme hostellille puoliltapaivin matkustettuamme 25 tuntia. CDG oli aivan yhta ankea kuin ennenkin. Suoraan ajalta jolloin Pariisi oli osa DDRraa. Buenos Aires sen sijaan... muy bien. Perille paastyamme ketaan ei vasyttanyt, joten lahdimme heti oluelle. Se maistuu hyvalta myos taalla.

Itse matka oli pitka. Viiden tunnin koneenvaihto Pariisissa ei juuri lammittanyt mielta, varsinkin kun odotusalueelta ei saanut mitaan saadyllista ruokaa. Lennolla Pariisista tanne mun ja Lauran vieressa istui mita herttaisin latvialaisherrasmies. Raukka ei puhunut sanaakaan mitaan muuta kuin omaa kieltaan, mutta tahtoi silti pitaa keskustelua ylla.

Hostelli vaikuttaa oikein mukavalta. Myos paikan koira on sopo, vaikkakin Laura pelkaa sita hieman. (Laura pelkaa koiria. Weird) Tanaan meilla on aikomuksena etsia ravintola josta saa hyvaa pihvia. Argentiinalainen pihviliha, here we come! Myoskaan punaviinilasiin emme tule sylkemaan!

Tuuli on tervehtynyt taudistaan, vaikkakin poskiontelot vaivaavat viela. (Laakitys talla hetkella: kaksi Buranaa, Finrexinia, Duactia ja tiesmita.) Eikohan se siita. Erno sanoo: aiti, olen hengissa. Laura sanoo: hajotkaa pakkaseen. Ei nyt sentaan. Wish you were here.

Ainiin, paras on viela kertomatta. Taalla on 27 astetta lamminta ja siis oikein miellyttavaa. Kevyt tuulenhenkays keinuttaa puutarhan riippumattoa jonne ajattelin kohta siirtya. Onnellista.

Liisa, Laura, Erno ja Tuuli

Jump!

Lähtö on tänään. Seitsemän tunnin päästä. Hermostuttaa ja jännittää. Onko mulla kaikki varmasti mukana? Onko mulla liikaa tavaraa mukana? Onkohan Tuuli vielä kipeä? Sattuukohan mun korviin koneessa, kun nenä on tukossa? Riittöököhän rahat? Päästäänköhän me Machu Picchulle? Meneeköhän kaikki hyvin?

Me lähdetään seitsemäksi viikoksi matkalle.

Me lähdetään seitsemäksi viikoksi matkalle! :)

Max 15kg.... tai sitten 35kg....

On tullut matkustamisen ärsyttävimmän vaiheen, eli pakkaamisen aika. Lähtöön on siinä 12 tuntia ja mun tavarat on hujan hajan ympäri asuntoa ja varmaan rappukäytävääkin. Ei mitään, siis ei pienintäkään käsitystä siitä mitä mukaan tulisi ottaa. Tietysti housuja, shortseja, hameita, paitoja, alusvaatteita, pitkähihaisia ja kenkiä... joo mutta kuinka monta, minkä värisiä, mihin tarkoitukseen ja mihin mielentilaan? Ei tästä tule mitään.

Lääkkeet on pakattu samoin muut mössöt. Kuka olisi arvannut, että rinkan voi täyttää yksin shampoolla ja rasvoilla. On aurinkoravoja, hoitoaineita, yö- ja päivävoiteita ja silmäkulmien rypyt jatkavat vakaasti kehitystään, jos nassun jättää yli kuudeksi viikoksi luonnon ja ajan armoille. Nämä ylimääräiset viisi kiloa rinkassani olkoot siis turhamaisuuteni hinta. Ei tästä tule mitään!

Ja aivan kun pakkaamisessa ei riittäisi tarpeeksi puuhaa, niin käytän kaiken aikani tietysti Facebookissa hengaamiseen ja esimerkiksi yhden blogin kirjoittamiseen... Ei tästä tule mitään!!

EI MITÄÄN!!!

LKK

Vieläkö on villihevosia?

Onko sinulle joskus käynyt näin:

Kaunis kesäpäivä, aurinko paistaa. Vietät vapaapäivää Helsingissä, kuljeskelet keskustan kaduilla ja ehkä haaveilet pysähtyväsi Kolmen sepän patsaalle syömään jäätelöä. Mutta... jo kauas kaikaa uskomattoman ärsyttävä renkutus, joka tuntuu tulevan patsaan suunnalta. Kävelet lähemmäksi, ja huomaat, että mikäpä muu, kuin machupicchuryhmä siellä soittaa neljän vahvistimensa kanssa. Rauhasta ei ole tietoakaan.

Nyt on koston aika.

Suunnittelemme ottavamme mukaan matkalle nokkahuilun, tinapillin, huuliharpun ja mitä tahansa soittimia ja kostavamme machupicchulaisille ja samalla koko Perun kansalle tämän sietämättömän hoilotuksen. Ystävämme Tatu on tämän mahtavan idean takana ja hänen blogissaan voi käydä esittämässä ehdoksen ärsyttävimmästä suomalaisesta biisistä. Ehdotus pääsee varmasti soittolistallemme. Tällä hetkelle vahvana biisikandidaattina on pikkuveljeni suosikki: Ostakaa makkaraa. Kokeilin sitä nokkahuilulla ja seitsemän kerran jälkeen se ärsytti jo itseänikin.

Mahdollisuuksien mukaan kuvaamme episodin ja se tullaan esittämään suuressa mediaspektaakkelissa ensi kesänä. Paikkana tietysti -mikäpä muu kuin- Kolmen sepän patsas.

May the revenge be with us.

nimim. närkästynyt

Saturday Night Fever

Heips vaan taas munkin puolesta.

Vaihteeksi minäkin täällä. Oli pakko tulla, koska olen nyt lukenut internetistä kaiken, enkä jaksa alkaa siivota. Tiskaaminenkaan ei houkuta, eikä ruuanlaitto. Olin töissä, kävin pikashoppauskierroksella, tulin kotiin ja avasin oluen. Nyt kuuntelen Nelly Furtadon biisejä espanjanopiskelumielessä. No hay igual!

Hostelli Buenos Airesista on varattu. Täällä on sen nettisivu. Valitsin tän lopulta pääasiallisesti siksi, koska niillä on kuulemma ystävällinen musta koira. Kuinka söpöä :)

Matka on ihan pian! Ennen lähtöä pitää vielä tyhjentää vaatekaappia Annaa varten (joka tulee asumaan mun luo siksi aikaa kun olen poissa), viedä kirjaston kirjat ja siivota. Olen jo katkaissut Hesarin, kääntänyt postin, hankkinut toisen luottokortin, selvittänyt Finnair Plus -korttini numeron, stressaantunut töistä ja suunnitellut loppukevään ohjelman. Tehokasta, eikö!

Ajattelin tänään ruveta kasaamaan matkalle lähteviä tavaroita sohvalle, jotta selviää, joudunko ostamaan toisen rinkan. Matkatavaroistahan ei nimittäin karsita, ei ainakaan bikineistä eikä hiustenhoitotuotteista! (Jälkimmäisiin onnistuin muuten käyttämään 80 euroa muutama päivä sitten. Itsepetos on ihmeellinen asia - kuvittelen oikeasti, että kalliit aurinkosuojatuotteet pelastaa mun tukan kuolemalta...)

Katkaisen nyt tän ajatusvirran tallentamisen. Siirryn varsin tärkeän tehtävän pariin: Ernon Central America on a Shoestring -matkaoppaan kontaktimuovioimiseen.

Yours truly,
Tuuli Schmuuli

Lentoaikataulut

Heippa,

huolehtivien vanhempien vakuudeksi ajattelin listata tänne täsmälliset lentoaikataulumme. Jos meistä ei kuulu helmikuussa kahteen tuntiin mitään, täältä voi tarkastaa, että olemme juuri lentokoneessa matkalla San Josesta Panama Cityyn.

25.1. Helsinki- Pariisi 16.05-18.10
Pariisi- Buenos Aires 23.15-8.50 (26.1.)

6.2. Santiago-Lima 7.40-9.30

*tähän väliin saattaa tulla lento Lima-Cuzco-Lima, mutta se aikatauluista ei ole vielä tietoa.

13.2. Lima-San Jose 14.10-16.50
San Jose-Panama City 21.39-23.44

2.3 San Jose- Havanna 10.45-13.05

11.3. Havana-Pariisi 21.25-11.05 (12.3.)

12.3. Pariisi-Helsinki 15.25-19.20

Kaikki ajat ovat paikallisia aikoja. Katselin tuossa matkaoppaasta että olemme neljällä (tai viidellä, jos Pariisi lasketaan) eri aikavyöhykkeellä. Pariisi on -1 Suomen aikaa, Argentiina -5, Chile -6, Peru, Panama ja Kuuba -7 ja Costa Rica -8. Eiköhän siinä kellon saa mukavasti sekaisin.

Eipä tässä muuta. Matkalle lähdetään ensi viikolla! Olen toistellut sitä päässäni koko viikon. Kukkienkastelu on hoidossa, lääkkeet ajattelin hakea tänään. Vaatteita voisi vielä ostaa ja samoin pitäisi hankkia iäinen murheenkryynini eli kävelysandaalit. Edellisiin iski haisuli ja jätin ne syksyllä Barcelonassa hostelliin kannettuani niitä aivan turhaan kaksi viikkoa mukanani. Siellä ne varmaankin haisee vieläkin.

Jaloista puhuen... Tuomolla on tänään jalkaleikkaus. Illalla selvinnee miltä jalka tuntuu. Saa nähdä pääseekö Tuomo reissuun ollenkaan. Erno on lupautunut kantamaan Tuomon rinkkaa ja minä lupasin istua seurana varjoisassa kahvilassa oluella, jos jalka ei kestä kaikkea kävelyä. Toivotaan siis parasta. Tahdon varjoisaan kahvilaan oluelle! Buenos Airesissa on muuten terassikelit. Mainiot terassikelit. Voi niitä ressukoita, jotka ovat tipattomalla tammikuulla.

Lisbet

Lääkekaapin täyttelyä...

Muutama pakkauslista on blogiimme jo kirjattukin, mutta nyt aion antaa oman listani kanssamatkustajieni auttamisksi pakkauspuuhissa. Yleisen "pakkaa nämä" listan sijaan olen koonnut tähän omia ohjeitani lääkelaukun täyttämiseksi ja valmistamiseksi matkaa varten. Kuten ehkä tiedättekin olen kävelevä apteekki ja aina myös valmis kartuttamaan lääkevalikoimaani a) sairastumalla omituisiin ja erikoisia lääkkeitä vaativiin sairauksiin (nimimerkillä pokostan taudin ja parvorokon sairastanut) ja b) matkustamalla eksoottisiin maihin, joissa lääkkeitä löytyy käsitavarana mitä erikoisimpiin tarkoituksiin (suihkeita nuhan estoon anyone?).

Eli ensin tarpeita...
Laastareita, rakkolaastareita (eri mallisia tai leikattavia), sideharsoa, steriilitaitteita, pumpulia, pumpulipuikkoja, puhdistusaine, pinsetit, sakset.

Nuhaan...
Nenäsumute, Duact, Strepsilsejä, afrikkalainen suusuihke nuhan poistoon!!!, Buranaa/parasetamolia, kuumemittari (ei paranna, mutta minusta kuumeen mittaaminen on aina ollut jotenkin lohdullista.).

Massuvaivoihin...
Tannoponia, Imodiumia, lääkehiiltä, Jägermaisteria (myös Fernet Branca käy).

Muuta...
Antibioottivoide iholle, silmien antibioottitipat, Bepanthen, antihistamiinit, hyttyskarkote, kortisoonivoide, hydrokortisooni...

Tässä kaikki oman laukkuni tuotteet. Jos tulee muuta mieleen, niin lisätkää listaan....

Sairasteluunsa tottunut ja varautunut,
LKK

Onnenpäivä

Heippa!

Matkaporukkamme on todettu kelpoiseksi kovimman mahdollisen testin kautta. Olimme äitini luona brunssilla tänään.

Tarjolla oli uskomattomia herkkuja: voileipäkakkua, lohiplättyjä, katkarapusalaattia, tavallista salaattia, leipää, itsetehtyä makkaraa, italialaista munakasta, pannukakkua, keksejä, muffineja, herkkujuustoja, kahvia, mehua sekä -tietenkin- kuohuviintä. Nälkäinen seurueemme tyhjensi pöytää parhaansa mukaan, mutta jotain ruokaa jäi vielä huomiselle.

Kiitos ja kumarrus, kaikki oli herkullista.

Tänään sain myös haltuuni sponsorimerkinnöillä tuunatun rinkkani sekä ... riippumaton! Mahtavuutta! Pitänee etsiä kaksi palmua rannalta ja lekotella muutama viikko pois. Onnekasta.

DL matkaan 13 päivää.

Liisa

El Tuulipuku

¡Hola!

Matkaan on 19 päivää ja tekemistä on aivan riittävästi eneen lähtöä. On kesätyön hakua, kouluasioiden järjestelyä, laskuja laskuja laskuja.... blaah blaah ja muita aikusjuttuja. Myös ostoslista matkaa varten on kasvanut jo pelottaviin mittoihin. Minulla ja Liisalla on ollut muun muassa tammikuun proggiksena tuulipukujen löytäminen ja ostaminen. Ehkä jopa sellaisten mukavasti mätsäävien tuularien hankkiminen... Itse surin jo etukäteen tätä messevää menoerää, kunnes paljastui, että huoleni on ollut täysin turha. Kävin tuossa kotona (sis ei kotonakotona vaan kotona, eli vanhempien luona) syömässä ja samalla paljastui, että itse asiassa omistan tuulipuvun. Parikin jos ollaan ihan tarkkoja. Ne ovat jäänteitä edellisestä urheilijan elämästäni, jonka muistijäljet olen näköjään aika tehokkaasti onnistunut blokkaamaan aivoistani.

Näin ollen en nyt voikaan ostaa yhtenevää tuulipukukokonaisuutta teidän muiden kanssa, vaan joudumme taapertamaan Perun rinteitä erilaisissa vermeissä. Isäni tosin lohdutti, että olen vuosimallia -98 oleva asuni yllä takuulla Maccu Piccun tyylikkäin ilmestys. Tämän jälkeen seurannut naurunpuuska tosin antoi vinkkiä tämän lausahduksen todellisesta sisällöstä. Eli onhan se ruma, mutta se on a) päällä jonku kerran matkan aikana b) mahtuu pieneen tilaan c) ajaa hyvin asiansa ja d) on ilmainen.

Koska yhteinen ja lähes univormumainen tuulipukukoodimme jää nyt toteutumatta, niin joudmme siis luottamaan varasuunnitelmaan B, joka tunnetaan myös nimellä yhtenevät yöasut. Erno on varmasti todellinen knock out seeprakuosisessa paitulissa...

LKK

PS: En tiedä mikä tämän postauksen tarkoitus oli. Ihmisellä on selvästi liikaa joutoaikaa, kun on liikaa tekemistä. Kiitos ja anteeksi.

Kotivideoita

Olen katsellut tässä viime päivinä legendaarista matkaohjelmaa Madventuresia ja harkinnut, että myös me voisimme kuvata oman seikkailueepoksemme. Se voisi olisi jotain ”tosi-tv kohtaa Star Trekin” -tyyppistä genreltään ja vaikutteita voisimme hakea 50-luvun neuvostolaispätkistä. Elina voisi varmasti auttaa tässä hankkeessa.

Ei vaan, tosissaan. Hyvin tehdyt matkavideot on oikeasti aika mainioita. Odotan jo kauhulla sitä, miten tulemme takaisin kotiin ja kaikilla meillä on satakolmekymmentäseitsemäntuhatta kuvaa, joita sitten esitellään kenelle tahansa, joka suostuu katsomaan. Hyvin nopeasti kukaan ei enää suostu edes tapaamaan meitä kuvien pelossa. Jos tekisimme sellaisen tehokkaan dokumentin ja lyhentäisimme sen kymmeneen minuuttiin, kaikki olisivat tyytyväisiä.

Kymmeneen minuuttiin sitäpaitsi mahtuisi paljon. Tangoa Buenos Airesissa, punaviini- ja pihviöverit Mendozassa. Laura turistiripulin kourissa Chilessä ja Tuuli samassa taudissa Limassa. Machu Picchu jäisi sumun taakse piiloon, mutta salaisi oivasti minun seikkailuni Perussa. Epämääräiset tyypit, jotka ryöstävät Ernon eväslaukun Panama Cityssä tallentuisivat kameranauhalle, samoin kuin minun uskomattomat hyttysenpistot. Niitä lääkärikin voisi sitten kotimaassa tutkia. Täydellistä.

Enää tarvitaan vain videokamera.

Liisa

P.S. Jos matkastamme joskus tehtäisiin elokuva, juonikuvioon pitäisi ehdottomasti lisätä romanssi mun ja miehen, jota näyttelee Daniel Craig, välille. Oh. Se on kuumin Bond koskaan.