Huh huh.
Olemme eläneet todella jännittäviä aikoja. Tai minä olen elänyt, ja siitä johtuen myös matkaseurassani on ollut havaittavissa hienoisia hermostumisen merkkejä.
Olin nimittäin työpaikkahaastattelussa, tai oikeammin kahdessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta vajaan vuorokauden ajan olin aivan varma, että joudun valitsemaan uuden ihanan työpaikan ja toisaalta matkan välillä. Haastattelijat eivät olleet suoranaisesti haltioissaan siitä, että lähtisin seitsemäksi viikoksi ulkomaille oltuani töissä ensin noin kuukauden. Onneksi olin haastattelussa niin pätevä ja ihana, että sain työn ja työnantaja päästää minut lähtemään. Laura taisi saada rytmihäiriöitä, mutta muuten lopputulos oli mainio.
Nyt vasta tuntuu siltä, että lähtö on todellinen. Tähän asti en ole oikein uskaltanut innostua matkasta (ainakin omalla innostusasteikollani olen liikkunut alarajan tuntumassa), mutta nyt voin tehdä sen ihan luvan kanssa.
Jee!
Tuuli
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Uusi työpaikka on kyllä mahtavuutta! Olet paras! :)
Voinen laittaa siis toivoni suhun että painat muutamaa nappia siinä vaiheessa kun mun luottotiedot joskus menee (kopkop) ja kaupan täti leikkaa mun visan kahtia. Jooko?! Autathan?!
On hyvä julistaa innostuneensa ja uskovansa matkaan noin puolitoista kuukautta blogin perustamisen jälkeen... ;)
Sydämeni voi tosiaan nyt hyvin, mutta olkavarsi on aivan tulessa. Sain eilen kaksi rokotusta: keltakuumeen ja jäykkäkouristuksen (rakkaat kanssamatkustajat! katsokaa, että jäykkis on kunnossa! Mun on ollu vanhana jo pitkälti toista vuotta ja ainakin yhden Venäjän-matkan ajan). Täti sanoi, että jäykkiksestä voi tulla käsi hieman kipeäksi, mutta tämä on jo naurettavaa. Mustelmakin tuli...
Tuo sinun uusi duunipaikkasi on kyllä mahtava juttu! Onneksi olkoon ja tervemenoa!
Kiitos kiitos, ja onnea tarvitaan kyllä :) (Nimim. ruotsia opiskellessa)
Lähetä kommentti