Visa Actually! - I'll take you down... to Cuba!

Hola mates! Sí gracias!

Merkittäköön historiaaan, että Laura ja Liisa (parhaat tyypit koskaan...) olivat kerrankin ajoissa. Kuuban viisumeja on anottu ja ne mitä luultavimmin myös myönnetään piakkoin. Lähetystö oli kohtuullisen helppo löytää. Seurasimme vain Fredrikinkadulla bongaamaamme rastatukkaista herrasmiestä (satunnainen huumeveikko), joka johdattikin meidät suoraan puljun ovelle. Paikan päällä meitä odotti pikkuinen keski-ikäinen herra, hän oli mitä suloisin. Ei edes pilkannut Liisaa, vaikka ko. neitokainen olikin täyttänyt perheviisumihakemuksen normaalin turistiviisumin asemesta. Ehkä Liisa ei olekaan paljastanut meille matkatovereilleen ihan kaikkea. Siellä se Paco jo odottelee kolmen au-mukulansa kanssa... Kovin on vaaleita ne lapset...

No. Myönnettäköön, että tämä on vain LAuraqn unelmissaq (pullo punkkua juotu. Ei huomaa).

Joka tapauksessa arvokkaat paperit on lunastettavissa huomenissa ja matka on taas yhden askeleen lähempänä toteutumistaan.

Historiankirjoihin voinee merkitä myös toisen rastin. Olemme molemmat hoitaneet rokotusasiat kuntoon! Laurakin sai rokotukset kaikkia mahdollisia sukupuolitauteja vastaan eli nyt ei meidän muiden tarvitse kantaa huolta hänestä. (Toim. huom. Liisa on humalassa). Lavantauti ei iske eikä malaria. Liisan pelkäämä Dengue-kuume sen sijaan on ainaisena uhkana, kuin myös klassinen pöhö-tila ja maksakatarri. Ehkä jätämme Liisan joku yö ulos, kokeillaksemme kuinka tauti oikein vaikuttaa vaaleisiin, itikoiden rakastamiin pohjoisen asukkeihin. Pöhön ja maksaoireiden merkit olemme jo oppineet havaitsemaan. Tärinän yltyessä niin pahaksi, ettei pysty enää ruokkimaan itseään haarukalla, on syytä huolestua. Matkalla odotettavissa siis huomattavaa laihtumista. Sitä odotellessa!

Matkaan aikaa 35 päivää!

Terveisin Miss Donitsit 2003.