sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Goin' undercover

Hola Amigos!

Olemme palanneet Havannaan ja samalla myos nettiyhteyksien aareen. Viimeiset pari paivaa olemme viettaneet Cayo Levisan rannoilla maaten ja rusketuksen saturaatiopistetta etsien. Paistia on siis karistetty olan takaa. Olemme kuitenkin muistaneet vanhan saannon: Kohtuudella, lapset, kohtuudella. Ja taman vuoksi olemme kansainvalisesti tunnustetulla Kike Elomaa-asteikolla korkeintaan tasolla 4. (Ja Liisan velipoika Esalle tiedoksi, ettemme ole vielakaan saavuttaneet toista astetta Fidelin humala-asteikolla. Havannan lauantai-ilta odottaa...)

Yovyimme siis Vinalesin (toim. huom. kiemura puuttuu kirjoitusasusta...) kaupungissa miellyttavassa Casa Particularissa, jota piti oikein mukava Elisa-niminen rouva. Kuinka sattuikaan, Elisalla on sukua Mikkelissa. Pieni on maailma. Teimme ensimmaisena iltana ratsastusretken ja kaksi paivaa vietimme tosiaan rannalla. Tarkoituksena oli paasta saarelta snorklaamaan mutta toiveemme valuivat tyhjiin samalla kun tuulet vain yltyivat. Olimme lopulta onnekkaita, etta paasimme edes takaisin mantereelle ennen myrskya. Lisavaria seikkailuun toi myos mahtava liittoumamme kahden keski-ikaisen pariskunnan kanssa (portugalilais-saksalainen ja hollantilainen). Yhdessa kavimme taistoon kavalia brittituristeja vastaan, jotka yrittivat ryovata paikkamme lauttajonossa. Fat chance! Meilla oli jo roolitkin sovittuna. Laura oli Ivan Drago, Tuuli oli Rocky ja Erno tummana sankarina Apollo Creed. Liisa (koska ei ole sisaistanyt Rocky-elokuvien hienoutta) tahtoi olla Daniel Craig (joka on kovin ikina!), mutta muut pakottivat Liisan olemaan Mr. T. Katkeraa. (Toim. huom. Happamia sanoi kettu.) Paluumatkalla meilla oli erilainen juoni: paatimme soluttautua brittien keskuuteen. Liisa oli Liza, Laura yllattaen Laura, Tuuli oli Julie ja Erno... tietenkin William Shatner! Kuinkas muuten. Ainakin niilla kahdella pariskunnalla riitti meista hupia.

Ratsastusretkella teimme tuttavuutta venalaisen ivan ivanovitsin kanssa. Ratsastimme kaikessa rauhassa pellolla, kun kaukaa kuului kavioiden kopsetta ja viereemme laukkasi nuori mies hevosellaan. Han piiskasi ratsua oksalla kasakkain tapaan ja poltti samalla puolihuolimattomasti sikaria suupielessaan. Miellyttava persoona varsinkin nain meidan naisten mielesta. Miekkosen juttujen taso oli suoraan ylaasteen poikien vessasta ja asenteet syvalta tsaarin Venajan poimuista. Retkellemme naimme myos, miten sikari tehdaan alusta loppuun. Pysahdyimme paikallisen tupakanviljelijan fincalle (lingo hallussa...) ja han kaari meille mainiot havannalaiset.

Nyt meilla on viela pari paivaa aikaa nauttia Havannasta (aivan paallikko kaupunki) ja sitten tiistaina suuntaamme kotia kohti. Voitte odottaa meita saapuviksi 12.3. klo 19.20 Helsinki-Vantaalle. Odotamme vahintaan keskikokoista tervetuloseremoniaa. Paassette tarkastamaan mainion kesalookkimme etukateen ja samalla saatte ihailla upeita rusketusrajojamme....Grau!

Daniel Craig ja Ivan Drago.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuullostaa mukavalta tuo että olette jo käytännössä tulossa kotiin! Mahtavaa,onkin ollut ikävä. Tullaan vastaan lentoasemalle kyllä.

Täällä on tosiaan taas aika leutoa, mutta lunta on vielä. Aurinkoa ei ole näkynyt, mutta ei se mitään, tuotte päivänpaistetta sitten tullessanne.

Voikaapa hyvin ja matkustakaa ihmisiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Näytä mulle, missä sun on rusketusraidat, piirrä ne kartalleeee... Tervetuloa kotiin!!