Olemme elossa vastoin yleisiä odotuksia (ja toiveita)! Viime päivien ajan vessanpönttö on vienyt aikaamme niin paljon, ettemme ole ehtineet kirjoittaa tänne. Erno alkoi oksentaa lauantai-iltana täysin yllättäen ja rajusti, mutta parani kuitenkin yhdessä yössä. Nyt Tuuli on kipeä eikä kuulemma aio parantua. Laura on taistellut koko yön oksennusta vastaan mutta sanoo ettei aio sairastua. Liisa on ollut toistaiseksi teräsvatsa. Saapi nähdä. Tässä kuitenkin kauan odotettu kertomus Machu Picchulta.Lähdimme hotellilta tosi aikaisin aamulla, jo puoli kuudelta. Matkasimme minibussilla vajaat kaksi tuntia Ollayantamboon. Reitti vei meidät halki vehreiden kukkuloiden ja pienten maalaiskylien, jossa pikkupojat veivät lehmiä laitumelle. Ollayantambossa hyppäsimme junaan. Junamatka oli aivan uskomattoman hieno. Raiteet kulkivat viidakossa vuolaana virtaavan kosken viertä. Kaikkialla ympärillä kohoili vehreitä vuoria ja välillä joen toisella puolella pilkahteli muinaisilta näyttäviä kivirappusia.
Huvittavan lisän junamatkaan toi se, että matkustimme ensimmäisessä luokassa. Toisessa luokassa ei ollut lipunostohetkellä enää tilaa. Saimme siis katsella ikkunoista näitä uskomattomia maisemia samalla, kun hyttitarjoilijat toivat meille aamiaista.
Juna saapui Aquas Calientesiin, joka tunnetaan myös Machu Picchu Town-nimellä. Matkaopppaamme mukaan paikka on rumin ja ylihinnoitelluin kaupunki koko Etelä-Amerikassa ja sen olemassaolon ainoa tarkoitus on saada ihmisiä Machu Picchulle. Matkaopas oli kerrankinoikeassa.
Matka kuitenkin jatkui välittömästi busseilla kohti määränpäätämme Machu Picchua. Nousimme todella jyrkkää ja kapeaa serpentiinitietä ylös vuorelle. Uskomatonta! Ylhäältä avautui maisemat jollaisia en ole koskaan ennen nähnyt ja tuskin tulen näkemäänkään. Olimme vuoren huipulla ja vuorten ympäröiminä. Kaukana alhaalla laaksossa virtasi joki, joka ympäröi paikkaa kolmelta puolelta. Itse kaupunki oli yllättävän iso ja se oli rakennettu uskomatonta taitoa käyttäen. Miltei kaikki rakennusmateriaalit oli saatu paikanpäältä.
Machu Picchulla on kuulemma 4000 rappusta ja korkeusero korkeimman ja matalimman kohdan välillä on varmasti melko suuri. Myönnettäköön, että hetken maisemia ihailtuani piti aina keskittyä hetki olemaan pelkäämättä. Varsinkin kun muut roikkuivat reunoilla ja pelleilivät. Silloin ei kannattanut katsoa alas. Suojakaiteita paikassa ei juurikaan harrastettu.
Ja nyt itse asiaan. Kostoon. Se oli suloinen. Häpäisimme pyhän paikan laulamalla ja soittamalla Ostakaa Makkaraa. Panhuilu ja nokkahuilu raikasivat koko Machu Picchun yli Lauran säestäessä laulamalla. Siitäs saivat, pirulaiset. Tietävät, etteivät ole tervetulleita kaupunkiimme!Nyt olemme Limassa Eijan ja Harryn hoivassa. Toivotaan, että vatsatautiset paranevat pian!
Liisa
P.S. Video tulossa myöhemmin
5 kommenttia:
"Matkaopppaamme mukaan paikka on rumin ja ylihinnoitelluin kaupunki koko Etelä-Amerikassa ja sen olemassaolon ainoa tarkoitus on saada ihmisiä Machu Picchulle. Matkaopas oli kerrankin
oikeassa". Hohoho!
Olipas mukavaa kuulla totuuksia Machu Picchu Townista. Tou soittelukuva on muuten komea. Soitanta on varmaan kaikunut komeasti!
Tervehtykää ja voikaa paremmin! Terveisiä myös Hetalta!
Moikka!Toivottavasti tauti on ohi. Mitä ihmettä muut söivät sellaista mitä Liisa ei syönyt??Jos se tauti nimittäin johtuu ruuasta?Vai desinfioiko Lippe vatsansa äidin ohjein? Siis lääkehiiltä ja konjakkia?? Oli tosi vaikuttavia kuvia, mua huippasi vaikka istuin turvallisesti käsinojallisessa työtuolissani. Mitä kieltä puhuitte siellä MP:lla ja oletteko päässeet yleensä käyttämään muuta kuin espanjaa ja englantia? Onko siellä saksalaisia ja venäläisiä tai italialaisia?
Suomessa menee sään puolesta harmaasti eikä politiikassakaan ole ihmeempiä sattunut. Mitä nyt Heinäluoma ilmoitti, ettei jatka sdp:n puheenjohtajana.
Hauskaa matkaa Panamaan, parantukaa taudeistanne.
Hei, ja kiitos kotimaan uutisraportista!
Paikalliset puhuvat tosi huonosti englantia, joten espanjalla täytyy yrittää pärjätä. Machu Picchun opas oli itse asiassa yksi harvoista poikkeuksista. Mies puhui oikein hyvää englantia vaikka korostus olikin aika suloinen.
Mun osalta tauti loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin (sairastin tasan yhden yön), mutta Tuuli oli ainakin vielä illalla kipeä ja Laura valitteli vatsaansa. Toivottavasti heräävät parempivointisina.
Itse olen jo valveilla ja hengaan hostellin aulassa, missä pääsen kätevästi jonkun tuntemattoman langattoman verkon kautta nettiin.
Liisakin äsken istahti tuohon viereiselle sohvalle kirja kädessä. Omat hommat on kohta tehty, joten taidan siirtää läppärin eteenpäin...
Mulla on toistaiseksi käynyt oikein hyvä tuuri, enkä ole sairastunut. Ilkkuisin muille enemmänkin teräsvatsastani, mutta pelkään että pilkka kolahtaa myöhemmin omaan nilkkaan... :)
Suunnittelin tässä kyllä, että voisin ostaa pullon vodkaa. Alkoholi tappaisi mahdolliset bakteerit mahasta. Katsotaan.
Espanjalla ja englannilla täällä pärjää mainiosti, muita kieliä ei juuri ole tullut puhuttua. Santiagossa tosin tapasimme chileläismiehen joka oli asunut Ruotsissa ja hänen kanssaan puhuimme tietty ruotsia. Se sujui espanjan jälkeen oikein hyvin. :)
Älä nyt Liisa hyvä ihminen mitään vodkaa osta, mieluummin sitä konjakkia - ja voishan sitä kokeilla raittiuttakin - vois vaikka tuntua vaihteeksi sekin erikoiselta..
Lähetä kommentti