Tytöt palaavat ihan kohta melkein koko päivän kestäneeltä bussiretkeltään. Jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, he ovat käyneet ainakin Pablo Nerudan kotitalossa, kahdessa lähikaupungissa ja uittamassa varpaitaan Tyynessä valtameressä. Itse päätin jäädä laiskottelemaan Santiagoon, sillä oloni on jo pari päivää ollut flunssainen, ja huomisaamuna on aikainen lähtö Peruun.
Poistuin hotellilta vain pikaiselle lounaalle, muuten koko päivä on kulunut huoneessa, pihalla tai lähikahvilassa istuskellen kirja tai läppäri sylissä. Pakko myöntää, että on oikeastaan ollut pirun mukavaa olla vaihteeksi tekemättä yhtään mitään. Tai no, jotain sentään olen saanut aikaan. Kävin läpi toistaiseksi ottamiani valokuvia ja latasin jonkin verran suosikkejani galleriaani (vielä kun jaksaisi lisätä kuvatekstit...). Joukossa on muutamia jo blogissa esiintyneitä otoksia, mutta suurin osa kuvista on teille uusia.
Lisäksi olen vastannut rästissä oleviin sähköposteihin, hengannut netissä ja lukenut ensimmäisen mukana olevan kirjan (Anna Gavaldan Kimpassa [oikein hyvä, kiitos äiti]). siihen pisteeseen, että voin viimeistellä sen huomenna lentokoneessa. Mahtavaa, miten matkalla ehtii oikeasti lukea. Tai ehtisihän sitä todellisuudessa kotonakin, mutta siellä internetin ihmemaailma tai televisio usein selittämättömästi vievät kaiken luppoajan.
Reissu on toistaiseksi sujunut oikein hyvin. Santiagon ho(s)tellimme on todella päheällä kävelykatualueella hienossa vanhassa kivitalossa. En ymmärrä miten tällaisen paikan vuokra voi olla niin alhainen, että budjettihotellitoiminnan pyörittäminen on kannattavaa. Jäisin mielelläni Chileen vähän pidemmäksikin aikaa, mutta niin hullulta kuin se siellä rakkaassa, loskaisessa kotimaassa varmasti kuulostaakin, seitsemän viikkoa on loppujen lopuksi aika lyhyt aika, kun ohjelmassa on niin monta kohdetta kuin meillä.
Buenos Airesia jään kuitenkin kaipaamaan vielä enemmän kuin Santiagoa. Tuntuu, ettemme ehtineet kuin raapaista ison kaupungin pintaa viiden päivän visiitillä. BA:sta löytyi kaikkea: kulttuuria, ravintoloita, baareja, mahtavia pikkuputiikkeja... Ison vaikutuksen minuun teki myös kaupungin vihreä yleisilme: käytännössä joka ikisen kadun molemmin puolin kasvoi rivi isoja vanhoja lehtipuita. Sadesäällä pystyi kulkemaan pitkänkin matkan pahemmin kastumatta, ja päivällä puut suojasivat auringon kuumuudelta. Seuralaiseni osoittivat kunnioitettavaa kärsivällisyyttä, kun eivät pahemmin kuittailleet jatkuvasta ihastelustani: "Katsokaa miten vihreää tälläkin kadulla on! Onpa mahtava puu!"
Tuulin edellistä postausta kompatakseni (ja äidin mieliksi), tässä vielä yksi kuva Morasta. Minäkin satun olemaan mukana.Mutta nyt pitää mennä. Saa nähdä, jos tytöt haluavat vielä myöhemmin kertoa päivän kokemuksista. Muuten seuraava päivitys tapahtuukin sitten Perusta!
- Erno
5 kommenttia:
Kiitos Ernolle ja Tuulille suorastaan runollisista tarinoista ja kuvista. Tosi kiva, että jaksatte kirjoittaa!terveisiä taas kaikille, odotan kuulumisia Perusta. Ja Lauralle tiedoksi, että kirjat on palautettu ongelmitta.
Kiitos hienoista kuvista Ernolle ja kaikille upeista tarinoista ja Tuulille erityisesti koirajutuista. Minä en varmaan olisi voinut liikahtaakaan niiden koirien luota. Vaikka Tuuli ja koira samassa kuvassa niin liki olikin aika pelottava juttu. Mitä kaikkea niistä voikaan saada.. Tämä taisi olla suoraan minulle viritetty ansa.
Jatkakaa matkaa onnekkaasti!
Hienoja kuvia ja upeita maisemia! Kiitos työpäivää piristävistä tarinoista!
Erno, Erno ihanaa, että olette kirjoittaneet joitain kommentteja, tiedän että olette selvinneet hengissä sieltä Machu Pichusta. Taisi olla kivaa vai? Vanhoja ihmisiä ei saa kuitenkaan kiusata ja pitää jännityksessä turhan pitkään. Meille ei sitten tartte sitä teetä tuoda jos vaikka välttyisi tyrmältä..
Eikä niiden juttujen aina tarvitse olla niin viimeisen päälle hienoja, eli älkää saako rimakauhua. Meille täällä kotosalla olijoille tärkeintä on kuulla teistä säännöllisin väliajoin jotain. Terv. Ulla
Kiitos! Tosi kiva, jos kuvista on ollut iloa.
Lähetä kommentti