Havanna

Terveisiä minun ja Tuulinkin puolesta täältä Havannasta!

Aikaisemmin reissun aikana tapaamamme ihmiset olivat varoitelleet Kuuban huonoista puolista (jatkuvat vedätysyritykset, kehno ruoka, yleinen kalleus) niin paljon, että aloimme jo melkein katua valittuamme saaren matkan päätöskohteeksi. Havanna on kuitenkin voittanut meidät puolelleen ja ainakin minä olen todella tyytyväinen, että päätimme tulla tänne.

Havanna on täynnä hienoja vanhoja taloja, upeita sisäpihoja ja kiinnostavia baareja. Ensimmäisenä huomion kiinnittää kuitenkin ihmisten kauneus. Havannalaiset ovat leveäharteisia ja kapeavyötäröisiä, trimmattuja ja silti solakoita. Sekä tietenkin täydellisesti ruskettuneita (tai vain luonnostaan kauniin ruskeita). Kaupunkilaisten ryhdistä ja liikkumisesta päätellen suurin osa heistä on kasvanut harrastaen tanssia, mikä luultavasti onkin totta tuntien kuubalaisten innostuksen salsaan.

Havannalaiset ovat myös hyvin tietoisia omista ulkoisista avuistaan, ja pukeutuminen on asiaankuuluvan niukkaa. Naisten hameet ovat ehdottoman minejä ja sortsit mikroja, miesten tanktopit ja t-paidat paria kokoa pienempiä kuin Suomessa. Koululaiset seuraavat totta kai aikuisten esimerkkiä: tyttöjen hameenhelmat nousevat taatusti koulun suositusta korkeammalle ja pojat heittävät kaupungilla kävellessään yleensä kauluspaidan reppuun ja kulkevat aluspaitasillaan.

Vaihtorahanpihtaajia, sekundasikarimyyjiä, vääränrahankauppiaita ja muita pikkuskämmereitä (sekä ihmisten varoituksista päätellen myös taskuvarkaita) Havannasta löytyy pilvin pimein, mutta selvästi suurin vaara kaupungin kaduilla kulkiessa on saada päähänsä baseball-pallosta. Jokaisella aukiolla ja tosi monella ihan normaalilla kadulla on koko ajan menossa kiihkeä peli tai vähintäänkin lyöntiharjoitus.

Pikkupojat ja vähän vanhemmatkin miehenalut vuorottelevat mailanvarressa, ja jatkuva treeni on purrut sen verran hyvin, että lyöjät osuvat palloon kunnioitettavalla prosentilla. Baseballin luonteeseen kuitenkin kuuluu, että parhaankaan pelaajan on hankala kovin tarkasti suunnata lyöntiään, joten katsojat ja ohikulkijat saavat olla jatkuvasti varuillaan.

Jotenkin olettaisi, että kaikissa Etelä- ja Väli-Amerikan maissa jalkapallo olisi se ykkösjuttu, mutta samaan baseball-kuumeeseen törmäsi myös esimerkiksi Nicaraguassa. Hullua varsinkin kun ottaa huomioon monien Väli-Amerikan asukkaiden nuivan suhtaumisen jenkkeihin. Noh, eipä pelin syntysija sitä kai pahenna.

Se täytyy nöyrästi myöntää, että Kuuba, tai edes Havanna, ei varmasti aukene vajaassa kymmenessä päivässä - niin omalaatuinen paikka tämä on kaksine valuuttoineen, outoine sääntöineen ja rajoituksineen.





Erno