Pitänee minunkin nyt sitten astua bloggauksen ihmeelliseen maailmaan...
Kuten otsikosta näkyy, olen yleisen paineen alla aloittanut espanjan opintoni suurella menestyksellä. Virallinen syy tähän aikaa vievään (ja muiden opintojeni kannalta lähinnä häiritsevään) harrastukseen löytyy kipeästä tarpeesta hankkia lisää helpohkoja opintopisteitä. Mutta!!! kuten kaikki iloiset pikku kotikokit ovat varmaankin sielä ruudun toisella puolella jo keksineet, niin todellinen syy jälleen yhden kielen opetteluun on tietysti tulevassa matkassamme. Sen lisäksi että olen porukan ainoa, joka ei osannut vielä viikko sitten sanaakaan espanjaa (Una cerveza, por favoria ei lasketa. Hyödyllinen lause kyllä sinänsä...), niin painajaiset siitä että seison yksin keskellä jotain espanjaa palattavia costaricalaisia tajuamatta sanaakaan, on vaivannut unimaailmaani jo jokusen viikon ajan. Joten ei kai tässä auttanut muu, kun ruinata Español Uno kaverilta lainaksi.
On espanjan opettelusta kuitenkin myös varmasti paljon hyötyä matkalla. En ehkä ymmärrä mitä minulle sanotaan, mutta ainakin osaan ääntää tilaamieni drikkien, viinien ja ennen kaikkea oluiden nimet oikein tai ainakin sinne päin. Onko kuviteltavissa kamalampaa tilannetta, kun että seisoo baaritiskillä ja katselee janoissaan ja himoiten kylmää olutpulloa tiskin toisella puolella, mutta paikallinen baarimikko ei ymmärrä tilausyrityksestä sanaakaan. Hitto, siinähän saataa saada eteensä ties mitä punaisia ja makeita neitidrinkkejä, jotka kelpaa ehkä juuri ja juuri aloittelujuomaksi kuusitoistavuotiaalle liisalle (Siis jollekin lissulle ei Liisalle, The Liisalle) ja Pate Mustajärvelle. Siinä vaiheessa ei paljon naurattaisi, ei! ¡No, Señor!
Ravintolasanasto käydään oppikirjassamme kyllä aika hyvin läpi, joten sen asian suhteen voin liene lähteä matkaan levollisin mielin. Entäs sitten se vielä tärkeämpi osuus eli iskemissanasto? Kaikki lomarannoilla vetelehtineet tietävät kyllä, että paikalliset giggikset osaavat ainakin kymmenellä yleisellä (ja yleensä myös parilla harvinaisemmalla) kielellä muutaman tehokkaan naidonkaatofraasin. Kysymys kuuluukin: Mistä ne niitä oppii? Onko olemassa jokin vähintään Nobelin arvoinen bestseller kokoomateos "Näin kellistät vieraalla kielellä"? Sillä ei meidän espanjan opuksessa vaan mitään noin hyödyllistä opeteta. Tietous siitä että osaa tilata matkalipun tai hotellihuoneen espanjaksi, ei paljon lämmitä siinä vaiheessa kun tutkassa on Jorge, joka ei osaa sanaakaan englantia... ¿qué?
Ei kai auta muu kun tyytyä opettelemaan käytännön sanastoa ja eleitä (ehkä jopa tärkeämpiä kuin sanat) jokapäiväisestä opetus-ohjelmastani. Bi Gorda Bella ruutuun! ¡Sí, Señor!
Näihin tunnelmiin ja melkein tosissani...
¡Hasta Luego!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kuka sun opettaja on?
Nimittäin jos se on sama ihq-mies kuin mulla, niin sillä on varmasti hyviä fraaseja takataskussa. Niitä on myös todennäköisesti jo kokeiltu paikallisiin herroihin.
hahah...Muy bien Laura...ja oluiden kannalta tärkein sana mikä pitää oppia on:
CHELA/CHELAS(mon.)/CHELITAS
tää on siis slangia ja tarkoittaa
BISSEEEE
eli tarjoilijalle sanotaan:
UNAS CHELAS BIEN HELADAS, PORFAVOR!!(=YHDET OIKEIN KYLMÄT BISSET, KIITOS!!)
Iskulauseista täytyy vielä kysyä Harrylta..sil ois varmaan muutamia hyviä:)
Buenas noches, hasta mañana!!:)
Joo Laura. Tarkista nyt kiltti niiden ehkäisyvälineiden nimet kanssa ettei tuu pikku Jorgeja tai jotain vielä pahempaa. Ihan hyvä, go team, limee ja rommii!
Tottahan toki Tuuliseni.
Nyt mä en voi ainakaan pyytää mun vanhempia lukemaan tätä blogia. Ne ei ikinä päästä mua matkaan, kun ottavat kaiken aina niin tosissaan... ;)
...mut entäs kun sisko lukee??? Taitaa käydä sulle aika kalliiksi maksaa mut hiljaiseksi...
Perkele. Sinne meni matkabudjetti...
Lähetä kommentti