Tervehdys Chilesta!
Tultiin tanne Santiagoon eilen. Matkustamiseen meni koko paiva, mutta se oli ehdottomasti vaivan arvoista. Ylitimme minipakettiautolla Andit! Maisemat oli aivan uskomattoman hienot! Vuoret kohosivat jyrkkina ymparillamme kuskin kiihdyttaessa mutkiin ja ohitellessa rekkoja ja muita hitaammin (lue: normaalivauhtia) kulkevia.
Rajamuodollisuudet kestivat yllattavan kauan, miltei kolme tuntia. Kuskimme tosin kertoi, etta yleensa rajalla menee enintaan tunti. Eilen oli siis ilmeisesti poikkeuksellisen paljon porukkaa liikenteessa. Raja oli matkan korkeimmalla kohdalla, noin 3200 metrissa. Siella huomasi myos ilman ohuuden, pienikin kavely alkoi hengastyttaa. Heti paastyamme Chilen puolelle oli mielstani ajon hienoin osuus: pitka laskeutuminen serpentiinitieta alas vuorelta. Kuvia tulee tanne heti kun se on mahdollista.
Santiagon hostellin kanssa meilla oli pieni takaisku. Olimme katsoneet Lonely Planetista mukavantuntuisen paikan, josta varasimme huoneet. Paasimme perille ja asetuimme huoneisiin. Hetken kuluttua paatimme lahtea ostamaan vetta ja tajusimme ettemme olleet saaneet avaimia. Lahdimme pyytamaan niita hostellinpitajalta, mutta han sanoi ettei hanella ole avaimia eika sellaisia tarvita. Han suorastaan loukkaantui siita ettei haneen luoteta. Lisaksi selvisi ettei kyseisessa paikassa ole nettia kuten luulimme eika paikan keittiota saa kayttaa. Myoskaan alue, missa hostelli oli ei vaikuttanut jarin mukavalta eli paatimme vaihtaa majapaikkaa. Se oli mainio valinta, koska hotelli, jossa nyt olemme, on oikein mukava ja on myos ihan kivalta vaikuttavalla alueella. Eihan silla suurta valia ole missa pari yota viipyy, mutta avaimettomuus oli jokseenkin epailyttava konsepti. Olen liian ¡epaluuloinen tuntemattomia ihmisia kohtaan, selvastikin. :)
Nyt lahdetaan tutustumaan Santiagoon. Luullakseni muut ovat jo tulleet suihkusta. Kuulin, etta Suomessa on jo lunta. Myonnettakoon etta eilen olisin toivonut myos tanne hieman lunta. Andeilla oli tajuttoman hienoilla paikoilla hiihtohisseja. Sinne kun paasisi laskemaan...
Liisa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Moikka. teillä oli oikein jämäkkä otsikko tämä "Elossa" ja jos pitäisi vain yhdellä sanalla kertoa oleellinen, saisitte ilmaisusta 10 +:n. No kiva kuitenkin, että oli matkakertomustakin sitten mukana. Terve epäluuloisuus on hyvästä - ainakin tuntuu kohtuulliselta, että saa oven lukkoon, oli sitten itse sisällä tai ulkona.
Onkohan siellä lämmin sää? Onko rahaa? Eihän ole denguekuume iskenyt? Mites Lipen ja hyttysten suhde, onko sellaista?Onko Erno jaksanut pitää teistä huolta, kuten sovittiin. Ernolle myös 10 + neitien vahtimisesta!! Voikaapa edelleen hyvin.
Moi, lumi oli ja meni. Oikein hienoa loskaa riitti lähes kokonaisen vuorokauden. Olin juuri Killen näyttelyn avajaisissa, missä jaana.kanninen@yle.fi sanoi, että häneltä tarvittaessa saa Santiago-vinkkejä (hän kun on tainnut viettää aika ison osan viime vuosista siellä). Samassa tilaisuudessa pikku-Saara kertoi kuva-googlanneensa "Karibia" sanalla ja onnitteli, koska minun kuvani tuli vastaan lähes ekana. Jotta rommi-lime porukalle suurkiitokset;) Pysykää elossa!!!
Joo Liisa on selvasti kaunistellut totuutta...ja rankasti.
Juttu on nain: Kuskimme (sinansa ihan sympaattinen keski-ikainen mies) ajoi koko matkan 110km/h lasissa, nain siis myos max 40km/h kylttien kohdalla. Hanella oli myos ihastuttava tapa keskustella etuypenkilla istuvan ystavansa kanssa ja tuijotella frendinsa nassuun enemman kuin itse tiehen (odottakaapa vaan kun naette kuvan siita tiesta). Kuski myos etelamnaalaiseen tpaan puhui enemman kasillaan kuin suullaan... Mahtava tapa vuoristotiella.
Maisemat olivat kylla upeat ja nyt kun olemme edelleen elossa voin sanoa, etta se oli sen arvoista, mutta koskaan en ole pelannyt yhta paljon, enka usko etta tulen ihan pian pelkaamaankaan.
Matkustettuani ko. kyydilla ja aikaisemmin elamassani Bulgarian Airlinesilla, niin uskon onnenkorttieni olevazn kutakuinkin lopussa. Ei siis enaa adrenaliinitasoja nostattavia kyyteja minulle.
Heippa aiti. Vastauksina kysymyksiisi... Talla on tuskaisen kuuma. Rahat on riittanyt toistaiseksi. Denguekuumetta ei ole viela saatu eika juurikaan hyttysenpuremiakaan. Minakaan en ole saanut sellaisia, ainakaan pahoja. Erno on ollut todellinen herrasmies ja huolehtinut meista. Valilla Erno on kantanut rinkkojakin paikasta toiseen. Ala siis huoli.
Niin ja tuo "Elossa!"-otsikko viittasi siihen legendaariseen kirjaan, jossa lentokone haaksirikkoutuu (voiko niin sanoa?) Andeille ja matkustajat joutuvat lopulta syomaan kuolleita selvitakseen. Se taitaa perustua tositarinaan...
Kääk, onneksi Liisa väritti kertomusta rauhalliseen suuntaan, ettei tullut unetonta yötä!Turvavöitäkään ei varmaan ollut??Rukousnauha roikkui karvanoppien paikalla?? Kuski oli käsipuoli ja kaihin lähes sokeuttama - korkeassa iässään nääs.Bussi oli täynnä paikallisten influenssaisia lintuja, jotka säntäilivät hädissään paikasta toiseen. Ja siellä nämä meidän sankarimatkailijat vaan selviävät. HYVÄ TE.
Lähetä kommentti