Santago ei todellakaan rokannut. Ahdistavampaa ja saastaisempaa paikkaa saa hakea. Tylsakin oli kun mika. Muutamat hienot korkeat talot, jotka nakojaan voittivat Liisan luvattoman helposti puolelleen, eivat saaneet ainakaan minulta vastakaikua. Myonnettakoon, etta kukkulan nakoalat Andeille ja kaupungin yli olivat hienot, mutta kun kaikki kietoutuu valtavaan smogimassaan on niista vaikea nauttia aivan varauksetta. Lisaksi Liisan ja Tuulin osakseen saama jatkuva huutelu ja tuijotukset latistivat uuden kaupungin viehatysta entisestaan myos omalta osaltani. Viela kun selvisi, etta koko kaupungissa on yksi, siis YKSI postilaatikko, johon voi jattaa lahtevaa postia, niin se oli kylla viimeinen tikki. Alkaa siis ihmetelko kun saatte Chilen postikortit perulaisilla merkeilla varustettuina... Santiago ei siis tehnyt vaikutusta, mutta sen sijaan Valparaiso oli oikein kaunis. Varikas ja ransistynyt. Me like!
Mutta nyt asiaan eli Cuzcoon. On vaikea kuvitella kaupunkia sijoitettuna enaa kauniimmalle paikalle. Meita ymparoi vihreat vuoret ja vanhat valkoiset rinteisiin rakennetut talot. Kylma taalla on, mutta naita maisemia ihaillessa ei vilu paase yllattamaan. Naky on niin upea, etta se saa jopa minut runolliseksi. Autenttista Perua ei taalta varmastikaan loyda, silla kaupunki elaa taysin turismista. Kaupustelijoita ja retkienjarjestajia on joka lahtoon, mutta itse kylla myos hieman arvostan ihmisten jatkuvaa yritteliaisyytta maassa, jossa tyottomyysluvut hipovat taivaita. Turismista johtuen myos ravintoloita on yllinkyllin ja itse paasin eilen maistamaan alpakkaa. Nam. Nyt odotan enaa sita kuuluisaa marsua...
Hostellimme on puolestaan myos varmasti sievin, missa kukaan meista on paansa tyynyyn painanut. Molemmista huoneista on nakymat vuorille ja talon yhteiset tilat ovat kuin salaisesta puutarhasta. Hostelli on aivan kaupungin laidalla, korkealla rinteella ja sinne kiipeaminen aiheuttaa sydamentykytyksia seka maisemien, etta ohuenlaisen ilman vuoksi. Liisalla ja minulla aamu alkaa tuplaburanalla (Liisan aidille huom! Liisa ei syo buranaa vaan omia pillereitaan ;) ja huikalla vetta. Kokateen siemailu auttaa hieman tahan tokkuraiseen oloon, mutta vain hieman. Olo on suoraan sanottuna hieman humalainen koko ajan. Hammentava tunne. Kevytpainen olo saattaa johtua myos siita valtavasta onnentunteesta, jota naihin nakymiin heraaminen aamuisin aiheuttaa. Kylla matkustaminen on mukavaa!
Huomenna suuntaamme aamulla aikaisin Machu Picchulle muinaisten Inkojen salattua kaupunkia hammastelemaan. Olen aivan tapinoissani! Siita saatte lukea lisaa seuraavista postauksistamme...
LKK
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
En malta odottaa seuraavaa postaustanne! Voin jo kuvitella, kuinka kokateetä lipitettyänne voitatte esityksellänne machupicchulaiset puolellenne. Vaan siitä se hymy hyytyy, kun ensi vuonna saman näköiset suomalaiset muusikkoporukat huijuttelevat nokkahuiluillaan joka nyppylän juurella lanttia kerjäten. Lähettäkää video vaikka meilitse. Vai tekisimmekö dramaattisen elokuvan aiheesta?
Katsotaan katsotaan...
Siis Laura! Ehkäpä toi ohut ilmanala on nyt sekoittanut sun pääsi kokonaan: sä et voi olla tosissas maistamassa marsua! Sehän on sama kuin meidän Vilpuri eriparikorvineen lautasella...uhhuhh.
Tuo kokatee ?? minuakin vähän arveluttaa? Mistä mahtaa olla kyse??
OLEN SAMAA MIELTÄ ANUN KANSSA, JÄTÄ VILPURI RAUHAAN. SULLE TULEE SIITÄ VAIN PAHA OLO.
Mmm, kokatee, tuo Perun salattu nautintoaine. Se on superhyvaa! Tuon sita kotiin, jos en jaa tullissa kiinni. Ei olla nimittain ihan varmoja saako sita vieda maasta. Mitahan Kuubassakin sanotaan...
Tultiin tosiaan siihen tulokseen, et kannattaa varmastikin kokeilla, saako kokateeta vieda Kuubaan.
Eihan siita mitaan voi kayda. Korkeintaan voi saada jonkun naurettavan tuomion huumausaineiden salakuljetuksesta. Sita paitsi Kuubassa on varmasti hyvat vankisellit, ja eikohan joku diplomaatti onnistu sen siirron Suomen vankilaankin jarjestaan, noin niinkun hatatapauksessa.
Ai kuvittelette pelottelevanne vanhaa äitiä vai?
Heipsus nuoret,lienette aika korkealla siellä mitsu batsulla, kun kokistee ja Kuuban tyrmät mielessä pyörivät.
Hienoa, se on osoitus siitä, että reissu lienee sujunut muikeasti. Tutkailin eilen illalla E-Amerikan karttaa, enkä löytänyt maco butsia. Äiti sanoi, ettei sitä tietenkään ole kartassa, koska se on inkkarien kadonnut stadi. Jep, kukapa sen olisi oikeaan paikkaan osannut naulata, kun ei tiijetä, missä se bicki pökki on.
No, ehkäpä olette jo sen esille kaapineet, jotta voitte lasketella alas Tyynenmeren tyrkyäville rannoille lainelautailemaan.
Me äiteen kanssa eilen tsiikasimme Kopparnäsissä, kun joku macho bukko yritti surfailla hyytävässä meressä. Huonolla menestyksellä, kumipuku yllä, kädet meloina mies uiskenteli veessä.
terv Urpo Lohjalta
Lähetä kommentti