Santiago Rocks!

Nyt, kun olemme olleet matkalla miltei kaksi viikkoa ja blogiin on tullut kirjoiteltua jokunen postaus, huomaan etta monet pienet asiat jaa helposti laittamatta tanne. Kun nakee niin paljon lyhyessa ajassa, tulee yleensa keskittyneeksi vain paaasioihin ja moni hauska huomio jaa kertomatta.

Olimme Santiagossa vain reilut kaksi paivaa, mutta kaupunki teki minuun silti vaikutuksen. Ensinnakin sen koko on aivan valtava. En edes tajunnut kaupungin suuruutta kunnolla ennen kuin nousin Lauran kanssa kukkulalle, josta nakee koko kaupungin. Matkaoppaasta meille selvisi, etta tuo "kukkula" oli todellisuudessa 480 metria korkea ja maisemat sielta oli tosiaankin uskomattoman hienot. Ylhaalla tajusi myos kaupunkia peittavan savusumun maaran. Kotiin lahettamissani postikorteissa nakee, kuinka Santiagoa reunustaa Andit, mutta todellisuudessa vuoria ei nahnyt saasteiden takaa juuri laisinkaan.

Santiagossa oli myos aivan valtavasti ihmisia. Kaduilla liikkuminen oli valilla jopa vaikeaa ihmisten takia. Toisaalta me liikuimme kylla aivan keskustassa, eli se selittanee hieman. Vaaleat hipiamme saivat huomiota osakseen, valilla ehka jopa liikaakin. Onneksemme liikuimme aina porukalla. Yksin ja varsinkin pimealla huomio olisi voinut olla ahdistavaa.

Byrokratian maara Chilessa on huvittavaa. Ostaessamme kaupasta pattereita meidan piti asioida kolmella eri tiskilla. Ensimmaiselta tiskilta tilattiin tuote, seuraavalla se maksettiin ja vasta kolmannelta tiskilta tuotteen sai. Kuittia vastaan tietenkin. Kiinnitin myos huomiota lentokentalla ostaessani olutta, etta laite tulosti ostosta kolme erivarista kuittia, joista yksi tuli minulle ja kaksi muuta myyja asetteli siististi omiin pinoihinsa. Mita lienee laskutoimituksia niista myohemmin tehdaankaan.

Toinen paiva Santiagossa meni retkella. Erno jai tosiaan hotellille, mutta me tytot laksimme Valparaisoon Tyynenmeren rannalle. Kaupunki on rakennettu yli 40 kukkulalle ja se on taynna pienia erivarisia taloja jotka ovat aivan vierivieressa. Kaupunki on kuuluisa Pablo Nerudasta, joka on asunut siella. Kavimme hanen talollaan ja totesimme, etta kylla niissa maisemissa kelpaisi itsekunkin kirjoitella.

Retki oli mukavaa vaihtelua paivarutiiniimme, joka muuten noudattelee yleensa paikasta riippumatta samanlaista kaavaa. (Melko onnellista kaavaa!) Syomme aamiaista ja lahdemme kaupungille. Lounastamme jollain mukavalla terassilla ja kiertelemme hieman lisaa. Ennen iltaruokaa kaymme yleensa hotellilla lepailemassa. Iltaruoka syodaan vasta reilusti yhdeksan jalkeen ja sekin tuntuu monissa paikoissa olevan aivan liian aikaisin. Usein siina vaiheessa kun me lopettelemme syomista, muut vasta tulevat ravintolaan.

Santiagon ruokakulttuurista on muuten mainittava hot dogit eli compleatot. Ne oli tajuttoman hyvia. Valtaisa sampyla jonka sisalla on nakkeja, tuoretta tomaattia, majoneesia ja avokadoa. Paljon avokadoa. Herkullista.

Santiagosta jai mieleen myos kuumuus. Kavelimme ensimmaisena paivana puistossa ja olimme helteen lakahdyttamia. Onneksemme ystavallinen puistotyontekija kasteli meidat vesiletkullaan. Se oli hauskaa!

Vaikka kaytamme suuren osan ajasta kaupungilla kiertelyyn, osaamme silti rentoutua valilla. Luppoajan taytamme usein pelaamalla erilaisia peleja. Suuren suosion on saavuttanut mm. Ernon Giljotiini, joka on korttipelien aatelia. Automatkoilla leikimme erilaisia sanaleikkeja kuten sellaista, etta pitaa keksia sana, joka alkaa silla tavulla milla edellinen sana loppuu. Erityissuosiota sai myos leikki, jossa piti keksia erilaisia tapoja kuolla. Silloin olimme hieman vasyneita. :)

Nyt olemme Perussa, Cuzcossa. Paikka on todella hieno, mutta annan Lauran kertoa siita lisaa. Mina lahden aamupalalle. Avokadoleipa voisi olla hyvaa.

Liisa

P.S. Jos Laura dissaa Santiagoa, alkaa uskoko sita. :)